FINNISH
ENGLISH
Varalan Urheiluopiston kansainvälisyyskoordinaattorit Juha ”Upi” Antikainen ja Samuli Liinpää pakkasivat laukkunsa ja suuntasivat kohti Barcelonaa ja Amsterdamia. Reissun tarkoituksena oli luoda sopimukset molempien kaupunkien ammattioppilaitoksiin ja urheilukeskuksiin, jotta Tampereelta olisi mahdollista lähteä tutustumaan ja hakemaan oppia uusista kulttureista. Lue alta mukaansatempaava kertomus reissusta.
”Maailma on rikki” – mietin, kun istuin hetken Amsterdamin Olympiastadionin tornin varjossa ja katselin kahta patsasta. Toinen kuvasti urheilijaa ja Olympiatervehdystä aikakaudella ennen kuin eräs mieleltään rikki ollut mies omi sen itselleen ja aatteelleen. Toinen kuvasti taas jumalten tulta varastanutta Prometheusta, joka seisoi tulensa kanssa muistuttamassa kaikista urheilijoista, jotka ovat jääneet sodan jalkoihin. Onneksi kolmas veistos hymyili kameralle ja totesi – ”yhdessä me tämä myös korjataan”.
Elämme erikoisia aikoja, ilmasto muuttuu niin maapallolla kuin Itä-Euroopassakin, ilmassa lentelee pieniä viruksia. Maailman vitsaukset ovat tuoneet ihmiset lähemmäksi toisiaan kuin pitkään aikaan. Tässä yhteisöllisyydessä voi olla huomisen hymyn lähde. Siksi tämä matka oli hyvä, yhdessä korjaamme asiat.
Ensimmäinen päivä
Jotta voimme toimia yhdessä, tarvitsemme ympärillemme luotettavia kumppaneita ja innostuvia ihmisiä. Matkakumppani on yksi tämän henkilöitymä ja kuin dr. Watson kerron tässä Sherlock Samulin matkasta, joka alkoi sinivalkoisten siipien avulla tehdystä hypystä ja ensimmäinen maakosketus Suomen ponnistuksen jälkeen oli Barcelonassa. Ja Akaan Cortes vei meidät ilman harha-askeleita suoraan La Ramblasilta pohjoiseen sijaitsevaan St. Cugatin kaupunkiin ja sen valmennuskeskukseen (C.A.R), joka oli aikoinaan perustettu Olympialaisten harjoituspaikaksi. Reilussa kolmessakymmenessä vuodessa keskus on kasvanut yhden ulkoaltaan paikasta useita maajoukkueita palvelevaksi kampusalueeksi, josta löytyy mm. 5 sisäallasta ja silmänkantamattomiin jatkuvat voimistelutilat sekä kehon nesteytykset mittaavat vessat. (viimeinen oli voimaannuttavin kokemus, alkumatka oli onnistunut).
Verkoston rakentaminen kannattaa aloittaa alkuperäisestä hämähäkkimiehestä. Josep Escoda johtaa C.A.R:n lisäksi myös ASPC verkostoa, joka on kansainvälinen valmennuskeskusten verkosto. Valtava kävelevä tietopankki kertoi miten kehitetään pingistä tai juuri saapunutta ukrainalaista vesipallojoukkuetta kuin suomalaiset kertoisivat säätilojen muutoksista. Hän pysähteli kaikkien vastaantulevien urheilijoiden ja valmentajien kanssa ja kaikille oli aikaa. Yhdessä tekeminen.
Kierroksen päätteeksi, samalla kun annoimme kiitokseksi suomalaisen villityksen eli siemenkynän (basilika toimii), saimme todeta, että jo ensimmäinen päivä oli sellainen, että tulevaisuudessa on jo olemassa hymynkaretta. Tähän paikkaan voimme turvallisesti lähettää omat valmentajamme ja urheilijamme katsomaan, miten huippu-urheilua rakennetaan niin Espanjan kuin muiden maidenkin maajoukkueiden osalta. Ja miten siihen integroidaan opiskelu mukaan. Ei muuta kuin viestiä Suomeen – kuka haluaisi olla ensimmäinen.
Toinen päivä
Franco on ollut henkilö. Jokainen laittaa eteen haluamansa adjektiivin. Ainakin hän on jättänyt kädenjälkensä yhteiskuntaan. Yksi niistä oli varsin monumentaalinen orpokoti, joka oli muuttunut matkan varrella ammattiopistoksi. Tarkempana tittelinä oli Institute Val d´Hebron. Nyt siellä toimi niin kampaajat kuin puutarhuritkin, mutta sensei vei meidän liikunnanopiskelijoiden pariin.
Kaiken ei tarvitse aina hohtaa. Joskus riittää, että on vain ihminen ihmiselle. Ja sitten ottaa pyörän ja lähtee tekemään retken Montserratille, tuntee liikkuvansa. Ja myös hikipisaran. Mutta mietin myös sitä, että jos joku olisi tullut sanomaan liikunnanohjauksen alkutaipaleella, että haluatko lähteä Barcelonaan harjoitteluun: ”Siellä on sellainen katu kuin La Ramblas, joka päättyy rantaan ja siinä rannalla on valtava liikuntakeskus, jossa voit harrastaa lähes kaikkea purjehduksesta padeliin ja kuntosalilta uintiin.” Olisinko lähtenyt – en tiedä, olisi kyllä kannattanut. Voi kun olisi opiskelija ja nuori ja kaikki vapaudet valita.
Kolmas päivä
Kolmantena päivän nousimme kartalla kohti pohjoista. IJMeerin rannoilta löysimme seuraavan kohteen, jossa papukaijat lensivät vapaina. Kuulemma eräs tieteilijä oli sanonut, että jos on liikaa puluja, niin kannattaa vapauttaa papukaijoja luontoon. Lopputuloksena Amsterdamissa on se, että iltayöllä voit kuulla paljonkin papukaijojen joikhaamisia ja päivällä pulujen kujerrusta. Idea oli hyvä.
Mutta kolmantena päivänä pääsimme miettimään sitä, että kuinka paikkojen lausuminen voi olla niin vaikeaa. Kirjoitusasu ei huomioi kurkussa olevaa perunaa ja siksi taksi saattaa viedä kaksi kaupunkia väärään suuntaan. Onneksi entinen Akaan mies omasi myös Abel Tasmanin geeniperimää ja meillä tuota harhaanjohtamisen ja -joutumisen ongelmaa ei ilmennyt. Löysimme itsemme TopSport Amsterdamin toimistosta.
Ja kuinka samanlaisia paikkoja voikaan Tampere ja Amsterdam olla. Samanlaisia mietteitä ja samanlaisia haasteita. Kuinka urheilun asema osoitetaan ja kuinka se luettaisiin osaksi kulttuuria samalla tavalla kuin teatteri ja musiikki. Kulttuuri on ihmisen elämistä. Oli kuin olisi istunut oman työpaikan palaverissa – pienellä historiatwistillä. Mutta kuinka järkevää olisikaan viettää täällä enemmän aikaa ja toisaalta heidän meidän luonaan ja vaihtaa niitä pieniä elämänviisauksia, joita ei kirjoiteta blogiteksteihin tai instagram päivityksiin oppikirjoista puhumattakaan. Toimintatavat ja niiden parhaudet ovat siirrettävissä suoraan toiseen maahan. Voi kun löytyisi ne ensimmäiset vapaaehtoiset.
Neljäs päivä
Nyt pääsimme kiinni siihen, että aina kyse ei ole meidän lausumisesta. ROC Amstelveen voi olla sama asia kuin Amstelland vaikka seinässä sitä ei sanotakaan. Intia tai Länsi-Intia..kuka näistä nyt välittäisi sanoi Kolumbus. Mutta paikan päälle kun päästiin, niin voihan elämän onnellisuus. Ihmisten hyväntuulisuus ja innostuminen Suomesta ja sen mahdollisuuksista. Täällä opiskelijan olisi hyvä olla ja voisi opiskella esimerkiksi PT-kurssin kansainvälisen jatkon, jolla voisi toimia vaikka virallisesti henkilön treenaajana vaikka isommankin rapakon takana. Turvallisuuden tunne tuli luokan seinää katsellessa, samoista perusasioista lähdetään liikkeelle, puhutaan sitten flaamia, katalaania tai nääsvilleä.
Varalan 2020 luvun ensimmäinen löytöretki uudessa maailmassa sai pienen toivonkipinän hyppimään hymykuopissa. Olimme oikealla tiellä ja nyt vain tarvitsemme lisää ihmisiä, jotka hyppäävät samoille reiteille tai vaikka uusille tuntemattomille urille, jotka vievät Eurooppaan tai kauemmaksikin. On hienoa olla rakentamassa vaihtojärjestelmää, jossa Varala voi tukea niin Tampereen alueen urheilijoita kuin valmentajiakin samalla tavalla kuin Varalan opiskelijoita ja henkilökuntaa vaihtamaan tietotaitoa yhtenäisessä maailmassa, jossa positiivisuus ja toisen kunnioittaminen on elämisen alkuaineet.
Mikäli innostut ja haluat lähteä kokeilemaan siipiä viikoksi tai useammaksi, niin ota yhteyttä. Se on mahdollista jo heti.
– Juha ”Upi” Antikainen
Oletko Varalan opiskelija tai mahdollisesti toimintaympäristön valmentaja tai urheilija?
Opiskelija – sinun on mahdollista suorittaa osa opinnoistasi ulkomailla. Valmentaja tai urheilija – sinun on mahdollista lähteä treenaamaan tai tutustumaan ja hakemaan tietotaitoa Euroopasta tai jopa sen ulkopuolelta. Reissuun on tarjolla taloudellista tukea mm. Erasmus+-apurahan muodossa. Työssäoppimisen tai opiskelujaksojen kestot vaihtelevat noin 1-6 viikon välillä.
Lisätiedot:
Juha ”Upi” Antikainen
juha.antikainen@varala.fi
+358 40 5350337