Sykettä elämään – paitsi mukavasti myös tarkasti

Sykemittaus on kuulunut aktiivikuntoilijan harjoitteluun jo pari vuosikymmentä. Sykkeen avulla voidaan arvioida harjoituksen rasittavuutta ja harjoitusvaikutusta, seurata palautumista sekä kunnon kehittymistä. Siinä missä aktiivikuntoilija uskollisesti mittaa jokaisen suorituksensa, satunnaisempi kuntoilija jättää usein mittarinsa kotiin tai kauppaan – mittaamisen vaiva ja erityisesti edullisempien mittareiden tarjoama pelkkä syketieto eivät innosta toistuvaan sykeseurantaan. Se on sääli, sillä erityisesti satunnainen kuntoilija voisi sykemittauksen avulla välttää tavallisimmat karikot, eli liian kovat treenit, jotka vievät pohkeista mehut ja korvien välistä harjoitushalut, tai liian kevyet harjoitukset, joiden vaikutusta ei huomaa.
Uudet ranteesta sykettä optisesti mittaavat sykemittarit lupaavat parempaa. Epämukavaa sykepantaa rinnan ympärille ei tarvita ja käyttö on yksinkertaista. Mittarit on yleensä rakennettu matkapuhelimen kaveriksi, ja puhelimen näytöltä voidaan lukea harjoituksen jälkeen miten meni. Kuulostaa hyvältä. Mutta haasteena on mittareiden tarkkuus ja luotettavuus. Kuten lukuisista blogeista ja arvioista voidaan lukea, useimmat markkinoille tulleet mittarit ovat ongelmissa erityisesti rasittavan liikunnan aikana. Erityisesti älykelloihin muiden ominaisuuksien kylkiäiseksi lisätyt sykesensorit on tarkoitettu enemmän leposykkeen mittaamiseen kuin harjoituksen seurantaan. Ostoa harkitsevan kuluttajan kannattaa siis selvittää ennen ostopäätöstä mitä on tarjolla ja mikä on laitteiden tarkkuus todellisessa kuntoilukäytössä.
PulseOnin mittausteknologian taustalla on yli 12v tieteellinen kehitystyö CSEM (http://www.csem.ch/site/card.asp?pId=27228) kanssa. Tuotteen kehitys on alusta lähtien tavoitellut samaa luotettavuustasoa kuin mitä sykepanta tarjoaa, ja takana on tuhansia tunteja mittauksia ja testausta. Mittaustarkkuutta on verrattu sykepantaan ja tulokset kertovat, että mittaus on luotettava jopa maksimaalisella juoksunopeudella (http://euro.pulseon.com/news/pulseon-technology/).
Jatkumona tälle tieteelliselle työlle PulseOn teki yhteistyössä Varalan Urheiluopiston kanssa tutkimuksen, jossa verrattiin PulseOn mittarin kuntotestiä hengityskaasumittaukseen Varalan testausaseman laboratoriossa. Tutkimukseen osallistui 24 vapaaehtoista, jotka tekivät PulseOn mittarin kanssa vähintään 20 min juoksulenkin vapaavalintaisella submaksimaalisella tasolla. Syketiedon ja puhelimen GPS sensorin avulla mitatun nopeuden avulla PulseOn laskee tällaisesta lenkistä maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2Max) arvion (http://www.firstbeat.com/userData/firstbeat/download/white_paper_VO2max_11-11-2014.pdf). Tätä arvoa verrattiin Varalan testausaseman laboratoriossa tehdystä maksimaalisesta hapenoton testistä hengityskaasuanalyysin perusteella saatuun arvoon. Tulokset kertovat, että PulseOn mittarin arvioima maksimaalinen hapenottokyky poikkesi keskimäärin 5.2% hengityskaasumittauksen perusteella tehdystä mittauksesta, kun henkilön todellinen maksimisyke oli tiedossa. Jos arvioinnissa käytettiin iän perusteella arvioitua maksimisykettä, virhe kasvoi hiukan (5.9%). Virhe on samaa luokkaa kuin aiemmin sykepantapohjaisilla menetelmillä saaduissa tutkimuksissa. Maria Uuskoski on kirjoittamassa tutkimustuloksista pro gradu –tutkielmaa, joka valmistuu lähikuukausina Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella.

Kirjoittaja: Ilkka Korhonen, Head of Algorithms, PulseOn Oy
Kuva: Maria Uuskoski

Kommentoi

Kommentti tulee julkiseksi, mutta sähköpostiosoitetta ei julkaista.