Opiskelijat kertovat

Liikunnanohjauksen peruskurssi

Alkuvuoden olen pohjustanut osaamistani, jotta voisin toteuttaa yhden haaveistani ja tehdä työkseni sitä mistä olen nauttinut aina – liikunnasta. Ensimmäinen askel on nyt onnistuneesti suoritettu ja liikunnanohjauksen peruskurssi on tullut päätökseen.

Päätökseen on tullut myös unelmieni kevät. En osaa sanoin kuvata, kuinka paljon voi oppia näinkin lyhyessä ajassa. Itsevarmuus omaa osaamista kohtaan on huimasti parantunut ja lajitaidot kasvaneet lukuisissa lajeissa. On löytänyt omat vahvuudet ja heikkoudet ja tietää nyt mihin ja miten tulee kiinnittää huomiota kehittyäkseen.

Kurssin aikana tapahtuneen valtaisan ja monipuolisen oppimisen sijaan kuitenkin nostan kaikkein tärkeimmäksi itsensä ylittämisen ja oman itsensä voittamisen. Tänä keväänä on lukuisia kertoja tehnyt asioita, joihin ei ole uskonut pystyvänsä tai joihin ei ole riittänyt rohkeutta. Tänä keväänä on tehnyt lukuisia asioita ensimmäistä kertaa elämässään. Se tunne, kun ylität itsesi fyysisesti ja henkisesti, on sanoinkuvaamattoman hienoa. Se fiilis on niin täynnä tunnetta ja elämää!

Juuri nyt olo tuntuu kovin tyhjältä, on saanut päätökseen tärkeän vaiheen elämässään. Fyysisesti raskaan alkuvuoden jälkeen on tuntunut todella hyvältä, että ollut hetki aikaa juhlistaa tätä kevättä, antaa itselle hetki aikaa hengähtää ja ottaa rennosti. Ja mikä tärkeintä, suuri kipinä alalle on syttynyt.

Saija Sailas

 


susanna-lokkilainen

 

Alkuvuodesta 2016, kun astelin Varalan ovista sisään, olin viettänyt lukion jälkeen välivuotta keväästä 2014 asti eli 1,5 vuotta. Kaksi hakukertaa korkeakouluun oli takana tuloksetta. Tähtäimessä oli ollut molemmilla hakukerroilla Jyväskylä ja liikuntapedagogiikka. Toisella yrittämällä pääsin alun kirjallisesta kokeesta läpi ja katsastamaan soveltuvuuskokeita Jyväskylään. Tiesin jo pääsykokeissa, että osaamiseni monipuolisuus ei tule riittämään. Halusin silti kyseiseen kouluun ja olin valmis tekemään töitä sen eteen.

Soitin syksyllä Varalaan ja päädyttiin, että laitan hakemuksen tammikuussa alkavalle kurssille, koska töitä oli tiedossa loppuvuodeksi. Lähdin hakemaan LOKilta osaamista niihin taitoihin, joita en pääsykokeissa hallinnut sekä myös tukea kirjallisen kokeen suorittamiseen. Tiesin, että lukuaika pääsykokeisiin menee päällekkäin kurssin kanssa, mutta minut saatiin vakuutettua, että lukeminen onnistuu myös Pyynikillä. Hakukohde oli jo muuttunut liikuntapedagogiikasta liikuntabiologiaan.

Näin jälkikäteen, kun asettamani tavoite on tullut saavutettua koulupaikan suhteen, voin hyvillä mielin kertoa LOKin tuesta tavoitteen saavuttamisessa. Ensinnäkin elin elämäni parhaan kevään Varalassa. Luulen, että olisin samaa mieltä, vaikka en olisi päässyt opiskelemaankaan. Jos mahdollisuutena olisi ollut jatkaa kurssia pidempään, olisin sen tehnyt! Se on kuitenkin lähes varmaa, että ilman LOKkia en olisi nyt opiskelemassa. Se monipuolinen kattaus, jota kurssilla käytiin ei todellakaan mennyt hukkaan. Oli mielestäni hyvä, että käytännön opiskelun lisäksi oli teoriatunteja (anatomia, valmennus- ja testausoppi). Asiaa oli varsinkin anatomiassa tuntimääriin nähden mielestäni melko paljon. Liikuntatieteellistä silmällä pitäen nämä teoriatunnit eivät auttaneet itse pääsykokeisiin oikeastaan lainkaan, mutta nyt opintojen aikana olen todella tyytyväinen että spina scapulat ja rectus abdominikset tuli opeteltua jo ”ennakkoon” keväällä. Yksi iso plussa on ollut myös didaktiikassa läpi käyty tuntisuunnitelman tekeminen.

Lajiopetus oli mielestäni kurssilla todella laajaa sekä samalla laadukasta. Kaikki opettajat ansaitsevat isot kiitokset! Perusteet kaikissa läpikäytävissä lajeissa tulee vähintäänkin hyvin käytyä läpi. Tunnit tarjosivat lähes poikkeuksetta itselleni jotain uusia näkökulmia tai tietotaitoa asiasta. Varmasti iso merkitys on ollut myös ryhmän toimivuus opetuksessa. Tuntimäärät lajeille oli mielestäni hyvin suhteutettu. Talviliikuntajakso Vuokatissa oli myös mukava lisä. Melko myöhäinen ajankohta kuitenkin johti siihen, että maastohiihto jäi todella vähälle. Käytännössä osittain toteutettu valmennus- ja testausopin kurssi oli todella hyvä kombo. Ensin opeteltiin asiat teoriassa ja varmasti kaikki muistivat asian, kun se toteutettiin käytännössä. Tykkäsin itse myös siitä, että kurssiin sisältyi käytännössä laktaattimittaukset. Itselleni pääsykokeissa aivan uutta lajia, rullasuksihiihtoa, olin myös kuvitellut käytävän opetuksessa läpi. Olin itse ostanut edellisenä syksynä välineet ja opiskelin itsenäisesti hieman hiihdon opetusta soveltaen. Varalasta sai kyllä rullasuksia lainaan, joka oli iso plussa niille, joilla ei välineitä ollut.

Tällä hetkellä itselläni on sellainen tunne, että olen oikeassa paikassa opiskelemassa liikuntabiologiaa. Opiskelu on ollut todella mielenkiintoista ja kaikki tämän eteen tehty ”työ” on kyllä ollut sen arvoista. LOK oli yksi etappi kaiken tämän mahdollistajana.
Susanna Koponen

 


 

Hei kiitos vielä koko Varalan väelle kaikista opeista ja vinkeistä, mitä sain LOKilta syksyllä 2013! Monipuoliset…

Julkaissut Joni Mollerus 20. heinäkuuta 2015

Jyväskylän liikuntatieteelliseen haaveilevat: Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta eli…

Julkaissut Lotta Konttinen 1. heinäkuuta 2015

Jyväskylän liikuntatieteelliseen haaveilevat: Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta eli…

Julkaissut Lotta Konttinen 1. heinäkuuta 2015

Lok-kurssilaisen tervehdys:Opiskelu liikunnanohjauksen peruskurssilla antoi rautaista osaamista ja varmuutta pää…

Julkaissut Sofia Ikineva 4. heinäkuuta 2015


Vuonna 2013 Ylöjärveläinen auton tuulilaseja valmistava tehdas päätettiin lopettaa. Minulla oli puolenvuoden irtisanominen ilman työvelvoitetta, joten aikaa oli suunnitella tulevaa.Pääsimme muutosturvan piiriin ja silloin oli jo selvää, että haluan liikunta-alalle. Useimmat lähtivät lähihoitaja kouluun, mutta minä halusin pitää pääni.

Helpoin tapa hypätä tälle alalle, oli hakeutua Varalan Urheiluopiston liikunnan peruskurssille, LOK. Liikunta taustaa oli jo kertynyt takataskuun harrastuksien merkeissä ja olin ohjannut ryhmäliikuntatunteja muutaman vuoden.

Ensimmäisenä päivänä kun istuin isossa salissa ja katselin kun noin 40 parikymppistä asteli sisään, mietin olenkohan nyt ihan oikeassa paikassa. Mitä ihmettä minä 55-vuotias teen täällä.Päivät vierivät ja ryhmäjaot oli tehty. Tutustuin ryhmääni, joka oli aivan mahtava. He ottivat minut tasavertaisena vastaan, eivätkä minään äitihahmona. Liikunnassa tunsin pärjääväni heille. Sekä tytöt, että pojat kannustivat koko ajan, kun suoritimme testejä ym. Samaistuin heihin niin, että melkein pelästyin kun näin oman kuvani vessan peilistä; kuka tuo ”vanhus” on.

Koulutus oli todellakin erinomaista ja ammattitaitoiset opettajat kannustavia, huumorintajuisia ja ihania. Eivät todellakaan leipääntyneitä virkaintoisia. Hämmästyin koulutuksen laajuudesta ja tasosta. Monta tuntia käytettiin eri liikunta-lajien (noin parikymmentä) käytännön opettamiseen, ulkolajeja, sisälajeja, talvilajeja, pallopelejä. Näissä harjoituksissa löytyi monia uusia suosikkeja, mitä oli koulussa, inhonnut, minulle esimerkiksi suunnistus. Ja kaikkien lajien uusi innostus johtui siitä, että kerrankin niitä opettettiin perusteellisesti.

Paljon oli teoriaa anatomiasta ja urheilufysiolokiasta. Opetettiin ohjaamaan tunteja, opetusoppia, lastenliikuntaa ym. Tenttejä myös paljon. Vapaaehtoisena opetuksena sai ottaa Fisafin kuntosali ohjaajakoulutuksen sekä Suomen voimisteluliiton Profitness ohjaajan jatkokurssin sekä kuntonyrkkeilyn kurssin. Myös uimaopettajan koulutukseen pääsi yhtenä viikonloppuna edullisemmin kuin jos olis erikseen käynyt.

Materiaalia on metrikaupalla, ja hyödyllistä sellaista. Kaiken kruunasi lapin reissu, missä opetettiin laskettelua, pertsaa ja luisteluhiihtoa.

Voin suositella tätä kurssia kaikille, jotka haluavat kattavan paketin tietoa ja taitoa. Erinomainen pohja jatko-opiskeluille liikunnan alalla. Ikä ei todellakaan ole este. Olen elävä esimerkki siitä.

Tämän koulutuksen innoittamana aloin miettiä seuraavaa koulutusta.

Satu Nieminen

 


 

Olin LOK93-kurssilla syksyllä 2011. LOK tarjosi meille suuren määrän tietoa eri lajeista, kehitti omia taitojamme sekä valmisti meitä tuleviin haasteisiin niin koulun kun työelämän saralla. Jo LOKin aikana minulle avautui paikka ryhmäliikunnanohjaajana, johon en varmasti olisi ilman LOKilla opittuja taitoja ja tietoja uskaltanut edes hakea. Heti tammikuussa kävin lisenssikoulutuksissa (Zumba, Bodypump, Bodycombat) ja aloitin työt liikunnan parissa. LOKilta minulle oli jo karttunut pikkasen ohjauskokemusta ja tietoa erilaisten tuntien ohjaamisesta sekä suunnittelusta.

Keväällä 2012 hain liikunnan alalle jatko-opintoihin – ja pääsinkin heti ekalla kerralla Haaga-Helian ammattikorkeakouluun Vierumäelle eli juuri sinne mihin olin toivonutkin. Opiskelut Vierumäellä ovatkin olleet unelmien täyttymys. LOKiin verrattuna tehtävää riittää paljon ja samoin haasteita, mutta opiskelu on ollut mahtavaa. Täällä sitä nauttii jokaisesta koulupäivästä, kun saa opiskella juuri sitä, mistä tykkää ja on kiinnostunut. Koulun ohella ohjaan edelleen viikolla Lahdessa ja viikonloppusin Tampereella ryhmäliikuntaa.

Ilman LOKia en varmasti olisi kouluun päässyt eikä viime vuosi olisi ollut niin mahtava kuin se oli. LOK antoi minulle suunnan ja olen siitä erittäin kiitollinen.

Heidi Karppanen

 


 

Varalan Urheiluopiston nettisivut osui äitini silmiin talvella 2016 kun olin loppusuoralla peruskoulussani. Yhteishaun koittaessa opinto-ohjaajani oli sitä mieltä, että lukio on parempi vaihtoehto ja se tulisi laittaa haussa ykköseksi. Aina liikunnasta tykänneenä kuitenkin kiinnostuin koulutuksesta Varalassa. Tein omien tuntemusten mukaan ja hain ensimmäisenä Varalaan. Kävin pääsykokeissa ja myöhemmin sain tietää niin ilokseni kuin hieman hämmästyksekseni, että minut oli hyväksytty sisään! Vastoin monia uskomuksia ja ennakkoluuloja, päästäkseen urheiluopistoon ei tarvitse olla kilpaurheilija tai edes hyvä jossakin tietyssä lajissa. Olen siitä hyvä esimerkki. Omiin harrastuksiini kuului koulun aloitus hetkellä kuten myös sitä ennen ja sen jälkeen ainoastaan satunnainen lenkillä käyminen ja säännöllisen epäsäännölliset kuntosali käynnit.

Saavuin Varalaan opiskelemaan ollessani vielä 15 vuotias. Edessä oli heti kokonainen viikko täysin tuntemattomien ihmisten keskellä, sillä jäin asumaan koulun asuntolaan arkipäiviksi. Itse olen hieman tarkkailija persoona, joten ensimmäiset viikot meni sivusta seuraillessa muiden touhuja ja menoa. Asuntola elämä kuitenkin vauhditti kavereiden saamista ja menoon mukaan hyppäämistä. Ensimmäinen kouluvuosi sisälsi kaikenlaisten pallolajien läpikäyntiä, uinnin opettelua, telinevoimistelua ja lasten liikunnanohjausta. Vuoden lopussa lähdettiin ensimmäiselle luontoliikunta retkelle kolmesta. Vuorossa oli Seitsemisiin pyöräily ja kansallispuistossa vaeltaminen. Sää ei ollut se kaikkein mieluisin. Tuli vuorotellen rakeita, lunta ja aurinkoa. Tykkään luonnossa liikkumisesta, joten kaiken kaikkiaan reissusta tuli todella mieleen painuva ja nautin täysin siemauksin.  Vuosi tuli päätökseensä ja tiesin satavarmasti olevani oikeassa paikassa.

Toinen vuosi alkoi ja olin innoissani alkavasta opiskelusta. Pääaiheina oli anatomian opettelu, liikuntaneuvonta ja ryhmäliikunnan ohjaus. Ryhmäliikunnanohjauksen opettelun myötä rohkeuteni esiintyä ihmisten edessä kasvoi. Itsevarmuuteni kasvoi huimasti toisen vuoden aikana. Huomasin myös, että nautin todella paljon musiikilla ohjaamisesta. Siitä lähtien tanssilliset tunnit jotenkin ajautuivat minun ohjattavakseni ja en laittanut asiaa ollenkaan pahakseni. 😊 Opiskelu toverit olivat jo tuttuja, joten asuntola elämästäkin oli tullut mielekkäämpää ja helpompaa. Keväällä menin ensimmäiseen pitkään työssäoppiini koti kaupunkini liikuntapalveluille. Silloin pääsi oikeasti kokemaan mitä liikuntaneuvojan työ kaupungilla on. Sain tehdä paljon ohjauksia ja oma tapani ohjata, ohjaus persoona kehittyi eteenpäin. Työssäopin jälkeen oli edessä toinen kolmesta luontoliikunta retkestä. Tällä kertaa Ylläkselle. Yhdeksän päivän reissuun sisältyi kolme päivää hiihdon opettelua, kolmen päivän vaellus ja kolme päivää laskettelua. Vaellus oli näistä se kaikkein ikimuistoisin. Sää oli mahtava ja maisemat todella upeita. Uuden opsin myötä luontoliikunnan kaksi viimeistä reissua tulee valinnaiseksi ja kehotan aivan jokaista valitsemaan sen. Reissut olivat niin hienoja kokemuksia ettei mistään sellaista saa. Päivät, viikot ja kuukauden vierähtivät todella nopeasti ohi ja olikin aika jo kesälomille viimeisen vuoden siintäessä edessä.

Kolmas vuosi alkoi minulla viikkoa aikaisemmin kuin suurimmalla osalla luokkatovereistani, sillä osallistuin uinninvalvoja kurssille. Viikon aikana opettelimme hengenpelastus taitoja ja loppu viikosta suoritin kirjallisen tentin ja uinti kokeen, jotta sain valtuudet toimia uimavalvojana. Kolmantena vuonna aloitimme aikaisemmin valitsemamme aiheet. Minä olin valinnut terveysliikunnan ja yksilöllisen liikunnanohjauksen, josta yhdessä tulee Personal Trainer tutkinto. Ryhmämme jakautui valinnaisten mukaan ja me jatkoimmekin viimeistä vuotta kuuden tytön parhaalla porukalla 😀 Syksyn toteutimme pääosin itseoppimisena ja työelämään tutustumis projekteja tehden. Kävimme esimerkiksi Hämeen Hölkässä vetämässä alkulämmittelyä ja toimimme testaajina Iron Man testeissä. Syksyyn sisältyi myös viimeinen luontoliikunta retki. Vuorossa oli kolmen päivän mittainen melontareissu. En ollut ennen melonut, joten se oli todella hieno kokemus. Joulun alla allekirjoitimme yhden tiimiläiseni kanssa sopimus, jossa lupasimme sitoutua toteuttamaan molempien unelman tehdä työssäoppi ulkomailla. Tammikuussa ostimme lentoliput ja aloimme valmistautua reissuun. Ennen sinne lähtöä meillä oli kuitenkin muutama viikko lähiopetusta yksilöllisestä liikunnanohjauksesta. Sitten olikin jo aika lähteä reissuun. Se oli 6 viikkoa jota en tule koskaan unohtamaan. Tulimme reissusta ja koulua oli jäljellä alle kaksi kuukautta. Ne viikot on vierähtänyt järkyttävän nopeasti ja nyt olen noin viikon päässä valmistumisesta. Takana on huippu matka LPT 25:n kanssa. Olen kasvanut henkisesti ja ammatillisesti valtavasti tämän koulun aikana. Matkan aikana olen saanut hyviä ystäviä joiden kanssa yhteydenpito jatkuu koulun jälkeenkin. Olen tehnyt toisen vuoden työssäoppi paikkaan sijaisuuksia uimavalvojana täytettyäni kahdeksantoista. Se on hyvä esimerkki siitä millaisen verkoston voi Varalan aikana luoda työssäoppien ja projektien kautta liikunta-alalle. Oma tieni eteenpäin ei ole vielä selkeä. Se on varmaa, että olen oikealla alalla en vain tiedä vielä mihin päin suuntautuisin. Oli se kuitenkin mitä tahansa olen saanut Varalasta parhaan mahdollisen pohjan josta ponnistaa ja uskon siihen, että mitä haluan voin sen kovalla työllä saavuttaa!

 

Linnea Pitkälä, 15.5.2019