Opiskelijat kertovat

Liikunnanohjauksen peruskurssisusanna-lokkilainen

Alkuvuodesta 2016, kun astelin Varalan ovista sisään, olin viettänyt lukion jälkeen välivuotta keväästä 2014 asti eli 1,5 vuotta. Kaksi hakukertaa korkeakouluun oli takana tuloksetta. Tähtäimessä oli ollut molemmilla hakukerroilla Jyväskylä ja liikuntapedagogiikka. Toisella yrittämällä pääsin alun kirjallisesta kokeesta läpi ja katsastamaan soveltuvuuskokeita Jyväskylään. Tiesin jo pääsykokeissa, että osaamiseni monipuolisuus ei tule riittämään. Halusin silti kyseiseen kouluun ja olin valmis tekemään töitä sen eteen.

 

Soitin syksyllä Varalaan ja päädyttiin, että laitan hakemuksen tammikuussa alkavalle kurssille, koska töitä oli tiedossa loppuvuodeksi. Lähdin hakemaan LOKilta osaamista niihin taitoihin, joita en pääsykokeissa hallinnut sekä myös tukea kirjallisen kokeen suorittamiseen. Tiesin, että lukuaika pääsykokeisiin menee päällekkäin kurssin kanssa, mutta minut saatiin vakuutettua, että lukeminen onnistuu myös Pyynikillä. Hakukohde oli jo muuttunut liikuntapedagogiikasta liikuntabiologiaan.

 

Näin jälkikäteen, kun asettamani tavoite on tullut saavutettua koulupaikan suhteen, voin hyvillä mielin kertoa LOKin tuesta tavoitteen saavuttamisessa. Ensinnäkin elin elämäni parhaan kevään Varalassa. Luulen, että olisin samaa mieltä, vaikka en olisi päässyt opiskelemaankaan. Jos mahdollisuutena olisi ollut jatkaa kurssia pidempään, olisin sen tehnyt! Se on kuitenkin lähes varmaa, että ilman LOKkia en olisi nyt opiskelemassa. Se monipuolinen kattaus, jota kurssilla käytiin ei todellakaan mennyt hukkaan. Oli mielestäni hyvä, että käytännön opiskelun lisäksi oli teoriatunteja (anatomia, valmennus- ja testausoppi). Asiaa oli varsinkin anatomiassa tuntimääriin nähden mielestäni melko paljon. Liikuntatieteellistä silmällä pitäen nämä teoriatunnit eivät auttaneet itse pääsykokeisiin oikeastaan lainkaan, mutta nyt opintojen aikana olen todella tyytyväinen että spina scapulat ja rectus abdominikset tuli opeteltua jo ”ennakkoon” keväällä. Yksi iso plussa on ollut myös didaktiikassa läpi käyty tuntisuunnitelman tekeminen.

 

Lajiopetus oli mielestäni kurssilla todella laajaa sekä samalla laadukasta. Kaikki opettajat ansaitsevat isot kiitokset! Perusteet kaikissa läpikäytävissä lajeissa tulee vähintäänkin hyvin käytyä läpi. Tunnit tarjosivat lähes poikkeuksetta itselleni jotain uusia näkökulmia tai tietotaitoa asiasta. Varmasti iso merkitys on ollut myös ryhmän toimivuus opetuksessa. Tuntimäärät lajeille oli mielestäni hyvin suhteutettu. Talviliikuntajakso Vuokatissa oli myös mukava lisä. Melko myöhäinen ajankohta kuitenkin johti siihen, että maastohiihto jäi todella vähälle. Käytännössä osittain toteutettu valmennus- ja testausopin kurssi oli todella hyvä kombo. Ensin opeteltiin asiat teoriassa ja varmasti kaikki muistivat asian, kun se toteutettiin käytännössä. Tykkäsin itse myös siitä, että kurssiin sisältyi käytännössä laktaattimittaukset. Itselleni pääsykokeissa aivan uutta lajia, rullasuksihiihtoa, olin myös kuvitellut käytävän opetuksessa läpi. Olin itse ostanut edellisenä syksynä välineet ja opiskelin itsenäisesti hieman hiihdon opetusta soveltaen. Varalasta sai kyllä rullasuksia lainaan, joka oli iso plussa niille, joilla ei välineitä ollut.

 

Tällä hetkellä itselläni on sellainen tunne, että olen oikeassa paikassa opiskelemassa liikuntabiologiaa. Opiskelu on ollut todella mielenkiintoista ja kaikki tämän eteen tehty ”työ” on kyllä ollut sen arvoista. LOK oli yksi etappi kaiken tämän mahdollistajana.
Susanna Koponen

 

PT-koulutus

Elokuussa 2016 aloitti ensimmäinen Varalan PT- kurssi, aikuiset moniosaajat jotka suurelta osin tulivat kaikilta muilta aloilta kuin liikunta-alalta. Yhteistä meille kaikille kuitenkin on kiinnostus liikuntaan, liikkumiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Se löytyy niin lvi-asentajan sykkivästä sydämestä kuin rakennusalan toimijasta, perhevapaalla olevan sielunelämästä tai varastomiehen päiväunista. Valinta opiskella tätä alaa Varalassa on antanut meistä monelle jo varmuutta lähteä uuteen suuntaan elämässään. Ryhmän ikärakenne ja elämänkokemus on tuonut oman lisämausteen koko kurssille ja ryhmä on kaiken oppimisen lomassa muodostunut hyvin tiiviiksi, turkulaista myöden. Näin puolimatkassa voimme todeta koulutuksen antaneen uutta ajateltavaa, uusia fyysisiä haasteita ja runsaasti tietoa kaikesta siitä mitä olemme suorastaan janonneet näinä kuluneina viikonloppuina. Oppiminen on ollut huippuhauskaa. Jokaisen viikonlopun jälkeen on ollut mieli täynnä intoa soveltaa uutta opittua käytäntöön. Kukin millekin asiakasryhmälle. Pikkuhiljaa, asiakaskokemuksen myötä ja loistavien opettajien rohkaisemina, voimme olla vakuuttuneita siitä että elokuussa 2016 aloittanut  ryhmä on valmistuessaan toukokuussa 2017 oikeasti ammattilainen, personal trainer -porukka, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta.

Opetus Varalassa on ollut huippua, rahoille on todella saanut vastinetta.  Olemme saaneet alan ammattilaisilta opetusta ja opettajien tietotaito ja flow asian opettamiseen on ollut hurjaa. Jokainen opettaja konsultoi toista opetuksen etenemisestä. Tuntee olevansa etuoikeutettu. Tunnit ovat olleet mielenkiintoisia ja liikettä on saanut paljon. Käytännön harjoitukset ovat olleet huikeita ja kaikkea tätä ei todellakaan olisi voinut oppia kirjoista. Varalalla on oikea halu saada jokainen oppilas menestymään ja oppimaan. Varalan personal trainer opetusta voi suositella kaikille alasta kiinnostuneille. Tällä kurssilla saa todellakin paljon enemmän kuin perinteisillä viikonloppu koulutuksilla.

Varalan PT-koulutuksen opiskelijat Jaana ja Sanna

 

 

Hei kiitos vielä koko Varalan väelle kaikista opeista ja vinkeistä, mitä sain LOKilta syksyllä 2013! Monipuoliset…

Julkaissut Joni Mollerus 20. heinäkuuta 2015

Jyväskylän liikuntatieteelliseen haaveilevat: Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta eli…

Julkaissut Lotta Konttinen 1. heinäkuuta 2015

Jyväskylän liikuntatieteelliseen haaveilevat: Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen peruskurssilta eli…

Julkaissut Lotta Konttinen 1. heinäkuuta 2015

Lok-kurssilaisen tervehdys:Opiskelu liikunnanohjauksen peruskurssilla antoi rautaista osaamista ja varmuutta pää…

Julkaissut Sofia Ikineva 4. heinäkuuta 2015

Vuonna 2013 Ylöjärveläinen auton tuulilaseja valmistava tehdas päätettiin lopettaa. Minulla oli puolenvuoden irtisanominen ilman työvelvoitetta, joten aikaa oli suunnitella tulevaa.Pääsimme muutosturvan piiriin ja silloin oli jo selvää, että haluan liikunta-alalle. Useimmat lähtivät lähihoitaja kouluun, mutta minä halusin pitää pääni.

Helpoin tapa hypätä tälle alalle, oli hakeutua Varalan Urheiluopiston liikunnan peruskurssille, LOK. Liikunta taustaa oli jo kertynyt takataskuun harrastuksien merkeissä ja olin ohjannut ryhmäliikuntatunteja muutaman vuoden.

Ensimmäisenä päivänä kun istuin isossa salissa ja katselin kun noin 40 parikymppistä asteli sisään, mietin olenkohan nyt ihan oikeassa paikassa. Mitä ihmettä minä 55-vuotias teen täällä.Päivät vierivät ja ryhmäjaot oli tehty. Tutustuin ryhmääni, joka oli aivan mahtava. He ottivat minut tasavertaisena vastaan, eivätkä minään äitihahmona. Liikunnassa tunsin pärjääväni heille. Sekä tytöt, että pojat kannustivat koko ajan, kun suoritimme testejä ym. Samaistuin heihin niin, että melkein pelästyin kun näin oman kuvani vessan peilistä; kuka tuo ”vanhus” on.

Koulutus oli todellakin erinomaista ja ammattitaitoiset opettajat kannustavia, huumorintajuisia ja ihania. Eivät todellakaan leipääntyneitä virkaintoisia. Hämmästyin koulutuksen laajuudesta ja tasosta. Monta tuntia käytettiin eri liikunta-lajien (noin parikymmentä) käytännön opettamiseen, ulkolajeja, sisälajeja, talvilajeja, pallopelejä. Näissä harjoituksissa löytyi monia uusia suosikkeja, mitä oli koulussa, inhonnut, minulle esimerkiksi suunnistus. Ja kaikkien lajien uusi innostus johtui siitä, että kerrankin niitä opettettiin perusteellisesti.

Paljon oli teoriaa anatomiasta ja urheilufysiolokiasta. Opetettiin ohjaamaan tunteja, opetusoppia, lastenliikuntaa ym. Tenttejä myös paljon. Vapaaehtoisena opetuksena sai ottaa Fisafin kuntosali ohjaajakoulutuksen sekä Suomen voimisteluliiton Profitness ohjaajan jatkokurssin sekä kuntonyrkkeilyn kurssin. Myös uimaopettajan koulutukseen pääsi yhtenä viikonloppuna edullisemmin kuin jos olis erikseen käynyt.

Materiaalia on metrikaupalla, ja hyödyllistä sellaista. Kaiken kruunasi lapin reissu, missä opetettiin laskettelua, pertsaa ja luisteluhiihtoa.

Voin suositella tätä kurssia kaikille, jotka haluavat kattavan paketin tietoa ja taitoa. Erinomainen pohja jatko-opiskeluille liikunnan alalla. Ikä ei todellakaan ole este. Olen elävä esimerkki siitä.

Tämän koulutuksen innoittamana aloin miettiä seuraavaa koulutusta.

Satu Nieminen

Olin LOK93-kurssilla syksyllä 2011. LOK tarjosi meille suuren määrän tietoa eri lajeista, kehitti omia taitojamme sekä valmisti meitä tuleviin haasteisiin niin koulun kun työelämän saralla. Jo LOKin aikana minulle avautui paikka ryhmäliikunnanohjaajana, johon en varmasti olisi ilman LOKilla opittuja taitoja ja tietoja uskaltanut edes hakea. Heti tammikuussa kävin lisenssikoulutuksissa (Zumba, Bodypump, Bodycombat) ja aloitin työt liikunnan parissa. LOKilta minulle oli jo karttunut pikkasen ohjauskokemusta ja tietoa erilaisten tuntien ohjaamisesta sekä suunnittelusta.

Keväällä 2012 hain liikunnan alalle jatko-opintoihin – ja pääsinkin heti ekalla kerralla Haaga-Helian ammattikorkeakouluun Vierumäelle eli juuri sinne mihin olin toivonutkin. Opiskelut Vierumäellä ovatkin olleet unelmien täyttymys. LOKiin verrattuna tehtävää riittää paljon ja samoin haasteita, mutta opiskelu on ollut mahtavaa. Täällä sitä nauttii jokaisesta koulupäivästä, kun saa opiskella juuri sitä, mistä tykkää ja on kiinnostunut. Koulun ohella ohjaan edelleen viikolla Lahdessa ja viikonloppusin Tampereella ryhmäliikuntaa.

Ilman LOKia en varmasti olisi kouluun päässyt eikä viime vuosi olisi ollut niin mahtava kuin se oli. LOK antoi minulle suunnan ja olen siitä erittäin kiitollinen.

Heidi Karppanen

Valmentajan ammattitutkinto, VAT

Kuuntele, keskustele ja jaa tietoa, valmentaja

Olen Tiina Björkholm, 30-vuotias ja olen asunut Tampereella 9 vuotta. Halusin kehittää itseäni valmentajana ja sen vuoksi valitsin VAT:n. Uskoin sen laajentavan näkemyksiäni valmennustyöstä ja valmennustyön haasteista. Tykkään tehdä valmennustyötä sen takia, että siinä oppii aina itsekin uutta ja näkee usein työnsä tuloksen. Olen ohjannut ja valmentanut yleisurheilussa noin 15 vuotta ja salibandy-valmennusta olen tehnyt noin 6 vuotta. Valmennan tällä hetkellä yhtä yleisurheilijaa (laji 100m aidat), joka kilpailee aikuisten sarjassa. Salibandya valmennan kahdessa Kooveen joukkueessa, olen tyttöjen SM-sarjan joukkueen kakkosvalmentajana ja naisten joukkueessa toimin fysiikkavalmentajana. Muutin tänne miehen perässä. Nyt olen naimisissa ja minulla on kaksi ihanaa lasta. Olen kotoisin Itä-Suomesta, Lappeenrannasta. En ole ihan niitä hiljaisempia ihmisiä…

Odotukset täyttyivät

Näkemysten laajentamisen lisäksi odotin saavani myös henkisestä valmennuksesta lisää tietoa. Se puoli on ollut monen urheilijani kohdalla se heikoin kohta. Toivoin saavani monipuolista tietoa myös muista lajeista ja pystyväni verkostoitumaan muiden lajien valmentajien kanssa. Varalan VAT vastasi odotuksiini hyvin! Jokainen lähijakso syvensi jo olemassa olevaa tietoa ja laajensi näkökulmia ja tietämystäni valmentamisesta – mutta myös päinvastoin se lisäsi paljon uusia kysymyksiä pääni sisällä. Kurssin jälkeen tuntui että vaikka opin paljon uusia asioita valmentamisesta, niin silti tiedän vähemmän kaikesta siitä, mitä sana valmennus pitää sisällään… !

Henkiseen valmentamiseen oli panostettu kurssin sisällöissä ja koen saaneeni hyviä ”työkaluja” ja vastauksia urheilijoiden henkisen puolen parantamiseen. Sain myös tukea omalle osaamiselleni: joitain oikeita asioita on tullut jo tehtyä henkiselläkin puolella. Onko olemassa täysin oikeaa tapaa toimia? Jos olisi, niin kaikki varmaan jo käyttäisivät sitä!

Kirjalliset tehtävät joita saimme, olivat myös opettavaisia. Sai itse miettiä valmennustyötä omalta kohdaltaan ja mitä hyötyä tehtävistä on omaan käytännön valmennustyöhön. Tehtävät sai tehdä juuri niin kuin itse parhaaksi näki. Minä käytin paljon aikaa eri asioiden ajatteluun ja koin sen olevan antoisaa ja opettavaa. Joidenkin tehtävien kohdalta koen edelleen, etteivät ne ole vieläkään valmiita. Olen saanut paperille tämän hetken ajatukset, mutta koko ajan olisi jotain lisättävää. Miksi? Valmentaminen on paljolti itsensä kehittämistä ja uusien asioiden oppimista. Voiko valmista valmentajaa ollakaan…?!

Lähijaksot olivat parasta antia

Jäin kaipaamaan lisää lähijaksoja. Lähijaksot olivat kaikkein antoisimpia koko kurssilla, koska keskustelimme paljon niin luennoitsijoiden kun muiden valmentajienkin kanssa. Tutustuin monen lajin valmentajiin ja kouluttajiin sekä sain luotua hyviä kontakteja joita tarvitsen nyt ja tulevaisuudessa entistä enemmän.
Ryhmähenkemme oli mielestäni hyvä ja se loi hyvän pohjan uusien asioiden oppimiselle. Oli todella mukavaa että ryhmämme oli myös ”riittävän” puhelias ja halukas tuomaan omia mielipiteitään esille, toiset hieman enemmän kuin toiset. Oli mielenkiintoista kuunnella toisten valmentajien ajatuksia samoista asioista joita oli itse pohtinut. Voiko milloinkaan puhua liikaa…?

Oman itsensä kehittäminen jatkuu

Oma tilanteeni valmentamisen suhteen on, että haluan kehittää itseäni valmentajana vielä lisää. Haluan katsoa mihin asti itse kehityn. Mielestäni aina voi oppia uutta, kun vain pitää silmät auki ja korvat höröllä. Koen sen olevan todella tärkeää täällä Suomessa, että valmentajat puhuisivat enemmän keskenään ja vaihtaisivat ajatuksiaan siitä, mikä johtaa urheilijoiden kehittymiseen ja menestykseen… miksi salailla, kun ilon ja onnen tunteen voi jakaa!

Suosittelen VAT-koulutusta niille, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan uusia ajatuksia ja näkemyksiä eivätkä pelkää sitä, että koulutuksen jälkeen päässäsi pyörii paljon uusia ajatuksia.

Kun olet valmis kuuntelemaan ja vastaanottamaan muiden mielipiteitä, mutta myös jakamaan itsestäsi jotain muille salailematta, niin saat kurssilta eniten! Suosittelen!
Tiina Björkholm

Liikunnan ammattitutkinto, LAT

Opiskelin kevään Varalassa Liikunnan peruskurssilla ja tajusin että liikunta-ala on minua varten. Varan Urheiluopiston järjestämä LAT, Liikunnan amattitutkinto alkoi kuin tilauksesta seuraavana syksynä. Puhuin opettajat pyörryksiin, jotta he valtisivat minut opiskelemaan. Ja niinhän siinä kävi, että tulivat luvanneeksi minulle paikan.

Olimme ensimmäinen ryhmä tässä koulutuksessa, joten toki kaikki oli myös opettajille uutta. LAT on etäopiskelua paljolti jo alalla tai liikunnan parissa työssään tai harrastuksenaan toimiville erinomainen koulutus.

Minua auttoi suunnattomasti, että olin käynyt liikunnan peruskurssin keväällä.Paljon oli näyttötöitä ja materiaalien suunnittelua. Pidin erityisesti siitä, että teimme ja suunnitelimme koulun ulkopuolella oikeille asiakkaille näyttötyöt.

Varalassa on joku taianomainen ilmapiiri. Siellä on kaikilla ryhmillä erittäin hyvä yhteishenki. Opettajatko sen saavat aikaan? No toki me itsekkin.Oikein odotimme, kun taas pääsemme viikoksi Varalan seinien sisäpuolelle.

Opetus oli myös laadukasta tässä koulutuksessa. Opettajille suuri kiitos, olette mahtavia, jos teidänlaisianne, aina hyvällä tuulella (vaikka ei aina menekkään nappiin) olevia ihmisiä olisi maailma täynnä, olisi maailmakin parempi.

Liikunnan ammattitutkinto on myös tälle alalle aikoville erinomainen polku. Kaksi pakollista tukinnon osaa ja kaksi valinnaista tutkinnonosaa. Minun tutkintoni: liikunnan ammattilaisena toimiminen, liikkumaan ohjaaminen,yksilöllinen liikunnanohjaus ja liikuntayrittäjänä toimiminen.

Minä, 57-vuotias, olen liikunnan ammattilainen ja alotan tammikuussa toiminimellä työt.

Mottoni: mikään ei ole koskaan liian myöhäistä, äläkä lakkaa koskaan unelmoimasta!

Satu Nieminen