Urheilijasta valmentajaksi (URVA)

URVA-koulutuksessa mukana olleet ryhmäkuvassa opettajien kanssa.

Helmikuussa 2015 käynnistyneen URVA-koulutuksen päätöstilaisuutta vietettiin Varalan urheiluopistolla 17.6.2015.

Urheilijasta valmentajaksi -koulutuksessa on haluttu kouluttaa edelleen huipulla urheilevia sekä jo uransa lopettaneita urheilijoita valmentajiksi – tai ainakin luoda heille koulutuksen avulla valmentamisen perusta. Tavoitteena on ollut, että koulutuksen käytyään urheilija muun muassa on löytänyt oman uransa kautta hyödyllistä näkökulmaa valmennukseen sekä osaa oppimisen ja opettamisen perustaidot. Myös valmennuksen ohjelmoinnin perusteet, ihmisen fysiologian toimintamekanismin sekä biomekaniikan periaatteet pitäisi koulutuksen jälkeen olla hyvin hallussa.

URVA-koulutus on sisältänyt lähiopiskelua, etäopiskelua ja käytännön valmennusharjoittelua. Koulutuksessa mukana olleet ovat saaneet puoli vuotta kestäneen koulutuksen aikana tehokkaan paketin valmentajaksi siirtymistä varten.

Tänä keväänä URVA-koulutus oli räätälöity pääasiassa jääkiekkoammattilaisten tarpeisiin, mutta mukana oli myös muutama muiden lajien edustaja. Koulutuksen toteuttivat yhdessä Suomen Valmentajat, Varalan Urheiluopisto, Suomen Jääkiekkoliitto ja Suomen Jääkiekkoilijat ry.

Tampere Guitar Festival Varalan Urheiluopistolla

Parhaasta klassisen musiikin soololevystä vuonna 2005 Grammy-palkittu David Russell opetti mestarikursseilla Varalan Urheiluopistolla.

– Grammy-palkittu David Russell pitämässä mestarikurssia

Keskeinen osa Tampere Guitar Festivalia ovat kaikenikäisille järjestetyt liikunnalliset kitarakurssit sekä luennot ja tyylillisesti vaihtelevat työpajat. Tänä vuonna lasten päiväleiri ja kitaraleiri järjestettiin ensimmäistä kertaa Varalan Urheiluopistolla.

Myös kitaransoiton mestarikurssit edistyneemmille harrastajille, opiskelijoille ja ammattilaisille järjestettiin tänä vuonna Varalan Urheiluopistolla. Mestarikurssit pidettiin idyllisessä Villa Varalassa. Kaikkea opetusta sekä luentoja ja työpajoja sai seurata vapaasti.

Parhaasta klassisen musiikin soololevystä vuonna 2005 Grammy-palkittu David Russell opetti mestarikursseilla Varalan Urheiluopistolla.

Viikon aikana oli osallistujilla mahdollisuus liikkua ja harrastaa ohjatusti ja omatoimisesti. Lisäksi lasten päiväleiriläiset pitivät konserttejaan kahvila Annassa ja kitarat soivat konserttien lisäksi luentosaleissa sekä käytävillä.

Varalan Urheiluopisto kiittää Tampere Guitar Festivaalia hyvästä yhteistyöstä ja musiikin täyteisestä viikosta.

Sykettä elämään – paitsi mukavasti myös tarkasti

Sykemittaus on kuulunut aktiivikuntoilijan harjoitteluun jo pari vuosikymmentä. Sykkeen avulla voidaan arvioida harjoituksen rasittavuutta ja harjoitusvaikutusta, seurata palautumista sekä kunnon kehittymistä. Siinä missä aktiivikuntoilija uskollisesti mittaa jokaisen suorituksensa, satunnaisempi kuntoilija jättää usein mittarinsa kotiin tai kauppaan – mittaamisen vaiva ja erityisesti edullisempien mittareiden tarjoama pelkkä syketieto eivät innosta toistuvaan sykeseurantaan. Se on sääli, sillä erityisesti satunnainen kuntoilija voisi sykemittauksen avulla välttää tavallisimmat karikot, eli liian kovat treenit, jotka vievät pohkeista mehut ja korvien välistä harjoitushalut, tai liian kevyet harjoitukset, joiden vaikutusta ei huomaa.
Uudet ranteesta sykettä optisesti mittaavat sykemittarit lupaavat parempaa. Epämukavaa sykepantaa rinnan ympärille ei tarvita ja käyttö on yksinkertaista. Mittarit on yleensä rakennettu matkapuhelimen kaveriksi, ja puhelimen näytöltä voidaan lukea harjoituksen jälkeen miten meni. Kuulostaa hyvältä. Mutta haasteena on mittareiden tarkkuus ja luotettavuus. Kuten lukuisista blogeista ja arvioista voidaan lukea, useimmat markkinoille tulleet mittarit ovat ongelmissa erityisesti rasittavan liikunnan aikana. Erityisesti älykelloihin muiden ominaisuuksien kylkiäiseksi lisätyt sykesensorit on tarkoitettu enemmän leposykkeen mittaamiseen kuin harjoituksen seurantaan. Ostoa harkitsevan kuluttajan kannattaa siis selvittää ennen ostopäätöstä mitä on tarjolla ja mikä on laitteiden tarkkuus todellisessa kuntoilukäytössä.
PulseOnin mittausteknologian taustalla on yli 12v tieteellinen kehitystyö CSEM (http://www.csem.ch/site/card.asp?pId=27228) kanssa. Tuotteen kehitys on alusta lähtien tavoitellut samaa luotettavuustasoa kuin mitä sykepanta tarjoaa, ja takana on tuhansia tunteja mittauksia ja testausta. Mittaustarkkuutta on verrattu sykepantaan ja tulokset kertovat, että mittaus on luotettava jopa maksimaalisella juoksunopeudella (http://euro.pulseon.com/news/pulseon-technology/).
Jatkumona tälle tieteelliselle työlle PulseOn teki yhteistyössä Varalan Urheiluopiston kanssa tutkimuksen, jossa verrattiin PulseOn mittarin kuntotestiä hengityskaasumittaukseen Varalan testausaseman laboratoriossa. Tutkimukseen osallistui 24 vapaaehtoista, jotka tekivät PulseOn mittarin kanssa vähintään 20 min juoksulenkin vapaavalintaisella submaksimaalisella tasolla. Syketiedon ja puhelimen GPS sensorin avulla mitatun nopeuden avulla PulseOn laskee tällaisesta lenkistä maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2Max) arvion (http://www.firstbeat.com/userData/firstbeat/download/white_paper_VO2max_11-11-2014.pdf). Tätä arvoa verrattiin Varalan testausaseman laboratoriossa tehdystä maksimaalisesta hapenoton testistä hengityskaasuanalyysin perusteella saatuun arvoon. Tulokset kertovat, että PulseOn mittarin arvioima maksimaalinen hapenottokyky poikkesi keskimäärin 5.2% hengityskaasumittauksen perusteella tehdystä mittauksesta, kun henkilön todellinen maksimisyke oli tiedossa. Jos arvioinnissa käytettiin iän perusteella arvioitua maksimisykettä, virhe kasvoi hiukan (5.9%). Virhe on samaa luokkaa kuin aiemmin sykepantapohjaisilla menetelmillä saaduissa tutkimuksissa. Maria Uuskoski on kirjoittamassa tutkimustuloksista pro gradu –tutkielmaa, joka valmistuu lähikuukausina Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella.

Kirjoittaja: Ilkka Korhonen, Head of Algorithms, PulseOn Oy
Kuva: Maria Uuskoski

Testi_juoksu